muistan ihanaisen armaan,
unhohon se sulta on jäänyt varmaan.
Näin sun silloin ensimmäisen kerran,
liekkö se myös viimeinen.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi sin isiin.
Hetkisen vain sinut syliini mä suljin,
lähdettyäs vaivuin unelmiin.
Yhä kuulen äänet sointuvan,
ja mä luulen, että rakastan.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin,
hetken katsoin silmi sin isiin.
Näin vain kerran sun se voikin riittää,
onneain, jos siitä tahdon kiittää.
Parhaat hetket eivät kestä kauan,
suurin onni lyhyin on.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi sin isiin.
Hetkisen vain sinut syliini mä suljin,
lähdettyäs vaivuin unelmiin.
Yhät kuulen, äänet soin kuvan, ja mä luulen,
että rakastan.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin,
hetken katsoin silti silisiin.