Maantien
kuutamossa kylpevän nään,
vientareelle istumaan jään.
Ja kuva siirtyy menneeseen,
luokses matkaa vieläkin teen.
Maantien kuutamossa kylpevän nään,
haaveunta katsomaan jään.
ja yli niityn pihan vie tuttu kotihie.
Loistaa kuu, se järveen heijastuu.
Kaikki on niin kuin ker
ran laitettiin.
Tuoksahtaa, puut, bensaat, kukkamaa.
Saapunut on taas kotiin koditoon.
kuin aikanaan.
Saavut vastaan,
kaikki on taas ennallaan.
En lähden luotas milloinkaan.
Maantien kuutamossa kylpevän nään,
vientareille istumaan jään.
Ja kuva siirtyy menneeseen,
luokses matkaa vielä kenteen.
Maantien kuutamossa
kylpevän nään.
Haaveunta kat somaan jään.
Ja yli niityn pihaan vie puttu kotiin.
Hiljainen on kuiske kuusien.
Hiiltynyt on jo kerra aurinon.
Portin nään, sen vieleen vielä jään.
Saapunut on taas kotiin, kodin tuon.
Kuin aikanaan saavut vastaan,
kaikki on taas ennallaan.
En lähde luotas milloinkaan.
Maantien kuutamossa kylpevän
nään.
Pientareelle istumaan jään.
Ja kuva siirtyy menneeseen.
Luokses matkaa vielä kinteen.
Maantien kuutamossa
kylpevän nään.
Haaveunta katsomaan jään.
Ja yli niityn pihan vie tuttu kotikie.
Kuu painuu pilveen.
Haaveet häviään.
Vain öinen maantie ja yksinäisyys jää.
Kiitos kun katsoit!